Myöhästyneet jouluntoivotukset!

Onneksi en luvannut päivittää blogia säännöllisesti. On kulunut useita päiviä viimeisestä tekstistä, mutta syytä voi vierittää paikallisten hotellien WLAN-yhteyksille – ne ovat lupauksista huolimatta melko kelvottomia.

Anyway, olemme edenneet reppuinemme Pulau Pangkorille saakka. Väliin on mahtunut päiviä Melakassa ja Kuala Lumpurissa.

Melaka oli mielenkiintoinen paikka UNESCOn perintökohteineen. Periaatteessa joen kahta puolen rakentunut kaupunki tarjosi nähtävää kiinalaiskaupungin, Jonker-kadun, ja toisella puolella jokea olevan vanhan kaupungin alueilla. Uusi osa kaupunkia oli ostoskeskuksineen samanlaista kuin missä tahansa kaukaisen idän kaupungissa. Lähin uimaranta löytyy vasta kymmenen kilometrin päästä keskustasta, mutta emme sinne halunneet lähteä. Neljä yötä tässä kaupungissa oli ehkä hiukan liikaa.

Melakan riksassa on koristeita kuin joulukuusessa.

Melakassa huomasi sen, millainen kehitysvimma täällä idässä on meneillään. Vaiheessa olevia työmaita on kaikkialla, ”nosturi-indeksi ” (eli sopivan korkealta näkyvä nosturien määrä) on lukematon. Sanotaan, että tulevaisuuden business perustuu vuorovaikutukselle, kommunikaatiolle ja verkostoitumiselle. Tässä valossa on pakko todeta, että ”tämä peli on hävitty” täällä pohjan perukoilla. Niin ovat nämä ihmiset innokkaita puuhaamaan ja ilmaisemaan itseään.

Bussimatka Kuala Lumpuriin oli sopivan lyhyt: pari tuntia. Vastassa oli lievä kulttuurisokki Melakan jälkeen. Pilvenpiirtäjiä ja hulinaa oli enemmän kuin tarpeeksi.  Toisaalta teräksinen luksus vaihtui hetkessä melkein kurjuudeksi ja ränsistyneiksi rakennuksiksi. - Mutta niin on täällä isossa mittakaavassa kuin Melakassa pienessä: rakennustyömaita joka puolella kaupunkia.

Öljy-yhtiön tornit symboloivat vaurasta Kuala Lumpuria.

Joulu Kuala Lumpurissa oli oma kokemuksensa.  Kyse oli paremminkin karnevaalista kuin rauhallisesta hiljentymisestä ajattelemaan joulun sanomaa. Jos olimme lähteneet pakoon suomalaista joulua, niin olisimme onnistuneet siinä lähes täydellisesti. Joulu oli kyllä näkyvästi esillä liikekeskusten sisällä, mutta taustatarina oli lähes tyystin hukassa.  - Mukavaa oli kuitenkin se, että tontut olivat naispuolisia  ja nuoria.

Käytännössä Kuala Lumpur, ainakin sen ”kultainen kolmio”, on yhtä suurta ostoskeskusta. Varsinainen elämä löytyy jostain syrjemmältä.

Portti kiinalaiskaupunginosan ostoskadulle.

Toisena joulupäivänä siirryimme bussilla Kuala Lumpurista Lumutin kautta Pangkorin saarelle. Siitä lisää myöhemmin.

Palanen Pangkoria hotellin parvekkeelta.