Myöhästyneet uuden vuoden toivotukset!

Pakko taas toivottaa onnekasta uutta vuotta (taas) hiukan myöhässä. En viitsi enää kertoa, miksi myöhästyneet.

Kirjoitan tätä juttua Cahangin lentoasemalla Singaporessa. Äsken olin jo luovuttanut nettiyhteyden haeskelun, mistä kirjailin jo Feissarissakin. Vajaan sadan metrin liikutasuoritus toi kuitenkin uusia yhteyksiä näytölle - ja katso: nettti pelaa!

Saimme pari shoppailupäivää loman loppuun tänne Singaporeen. Ne on hyödynnetty hyvin: sain ostettua pari kirjaa. Vaimo ei ostanut kirjoja...

Tässä välillä on ehditty asettua ja ottaa jollain tavalla haltuun tämä Pangkorin pienehkö saari. Varsinaisessa ”down townissa” ei ole juuri muuta kuin satama , johon valtaosa turisteista saapuu ja josta he sitten joskus lähtevät. No, onhan siellä pari puotia, joista saa väkijuomia – erityisesti giniä. Taksimatka maksaa aina 10RM:ää riippumatta siitä, minne olet matkalla. Pinkinpunaisia takseja näyttää olevan enemän kuin niillä on kysyntää. Turhautuneen näköisiä taksisuhareita istuskelee ajokkiensa tuntumassa – jotkut sentään yrittävät markkinoida palveluaan.

Tiistai kului perehtyessä ympäristöön ja jopa rannalla makoiluun. Aurinko on kuitenkin niin polttavaa, että pohjoismaalaisena on syytä hakeutua varjoon. Emme erityisesti tykkää rannoista, joilla aurinkotuolit ovat ritirinnan ja joilla kaupustelijat tarjoavat rihkamaa ja rättejä. Juuri siksi tämä saari on meille juuri sopiva: rannat ovat ajoittain lähes autioita ja vilkkaimpinakin aikoina tilaa on yllin kyllin. Tähän vaikuttanee se, että islamin sallima uimapukumuoti ei houkuttele uimaan ainakaan pidempiä matkoja.

Keskiviikko oli kävelypäivä. Muutenkin mieli ja kroppa tuntuivat haluavan kaupunkien jälkeen ns. joutenoloa. Kävelyretken kohteena oli läheinen Telok Nibah, jonne oli matkaa n. neljä kilometriä per sivu. Ei kuullosta pahalta? Käytännössä matkalla oli muutama 10 prosentin nousu (ja tietysti myös lasku). Tämä tarkoittaa sadan metrin nousua kilometrin matkalla, mikä yli kolmenkympin helteessä teki kahdeksan kilometrin matkasta oivan liikuntasuorituksen.

Telok Nipah vaikutti matkakirjojen mukaan oikein viihtyisältä lomakylältä. Emme saaneet sieltä enää hotellia, kun yritimme. Käytännössä kylän ilme on kuin westernistä: pääkatu, jossa muutama paraatipuolelta kohtuullinen puutalo ja pari poikkikatua. Onnittelimme itseämme, ettemme saaneet Nibahista hotellia vaan jäimme tänne Pasir Bagokiin.

Torstaina saatoimme keskittyä rantaelämään, jota täältä tulimme hakemaan. Iltapäivällä kuitenkin houkutteli polku, joka ikään kuin lupasi reitin saaren keskellä olevalle kukkulalle. Kukkula jäi valloittamatta, matkalle osui viidakkoa ja rotkon ylittävä pitkä riippusilta.

Blogin asetukset lisäsivät vaikeusastetta riippusillalla taiteleivalle kulkijalle.

Jonkun männynsukuisen puun varjossa maatessa alkoivat ajatukset väkisinkin pyöriä Malesian meininkien ympärillä. Vuosisatojen kuluessa maa on ollut melkoinen sulatusuuni: on tullut kiinalaisia, intialaisia (tamileja), portugalilaisia, englantialisia ym. Käytännössä tällä näkyvät nykyään malaijit, kiinalaiset ja intialaiset. Poliittista valtaa pitävät malaijit kansallisen rintaman avulla, mutta muslimit ovat vahvistaneet asemiaan ja radikalisoituneet viime vuosina. Kiinalaiset ovat talousihmisiä ja pyörittävät suurta osaa maan kaupasta – ainakin ravintoloista

.

Sanoin aikaisemmin blogissani, että täällä väestö on toimeliasta ja että meidän lännessä on syytä ottaa se vakavasti. Toimeliaita ja innokkaita he kyllä ovat, mutta tietty systematiikka ja vastuullisuus touhusta puuttuu. Hommat jäävät puolitiehen eikä kukaan näytä hallitsevan kokonaisuutta. Tässä voi olla lännen ja pohjoisen mahdollisuus.

Keskentekoiseksi jääny ravintolaunelmaa valtaa kasvillisuus.

30.12. perjantaina piti olla taas rantapäivä, mutta ukkossade katkaisi hyvin alkaneen löhöilyn. Egyptiläinen 10 prosenttinen olut antaa hiukan lohtua. Sade taukosi pian, mutta tyydyimme ihailemaan rantamaisemia parvekkeelta kirjan takaa.

Parvekkelta näkyy meri ja Pangkor Laut -saari.

Pangkorin kiinalaisesta kylästä olisi ollut syytä sanoa jotain ja liittää pari kuvaakin mukaan, mutta en nyt ehdi. Käykää itse katsomassa!

Lopetan tämän nyt tähän. Jano käy jo sietämättömäksi. Ja vielä kerran: Hyvää Uutta Vuotta kaikille, jotka olette lukeneet blogiani!

Myöhästyneet jouluntoivotukset!

Onneksi en luvannut päivittää blogia säännöllisesti. On kulunut useita päiviä viimeisestä tekstistä, mutta syytä voi vierittää paikallisten hotellien WLAN-yhteyksille – ne ovat lupauksista huolimatta melko kelvottomia.

Anyway, olemme edenneet reppuinemme Pulau Pangkorille saakka. Väliin on mahtunut päiviä Melakassa ja Kuala Lumpurissa.

Melaka oli mielenkiintoinen paikka UNESCOn perintökohteineen. Periaatteessa joen kahta puolen rakentunut kaupunki tarjosi nähtävää kiinalaiskaupungin, Jonker-kadun, ja toisella puolella jokea olevan vanhan kaupungin alueilla. Uusi osa kaupunkia oli ostoskeskuksineen samanlaista kuin missä tahansa kaukaisen idän kaupungissa. Lähin uimaranta löytyy vasta kymmenen kilometrin päästä keskustasta, mutta emme sinne halunneet lähteä. Neljä yötä tässä kaupungissa oli ehkä hiukan liikaa.

Melakan riksassa on koristeita kuin joulukuusessa.

Melakassa huomasi sen, millainen kehitysvimma täällä idässä on meneillään. Vaiheessa olevia työmaita on kaikkialla, ”nosturi-indeksi ” (eli sopivan korkealta näkyvä nosturien määrä) on lukematon. Sanotaan, että tulevaisuuden business perustuu vuorovaikutukselle, kommunikaatiolle ja verkostoitumiselle. Tässä valossa on pakko todeta, että ”tämä peli on hävitty” täällä pohjan perukoilla. Niin ovat nämä ihmiset innokkaita puuhaamaan ja ilmaisemaan itseään.

Bussimatka Kuala Lumpuriin oli sopivan lyhyt: pari tuntia. Vastassa oli lievä kulttuurisokki Melakan jälkeen. Pilvenpiirtäjiä ja hulinaa oli enemmän kuin tarpeeksi.  Toisaalta teräksinen luksus vaihtui hetkessä melkein kurjuudeksi ja ränsistyneiksi rakennuksiksi. - Mutta niin on täällä isossa mittakaavassa kuin Melakassa pienessä: rakennustyömaita joka puolella kaupunkia.

Öljy-yhtiön tornit symboloivat vaurasta Kuala Lumpuria.

Joulu Kuala Lumpurissa oli oma kokemuksensa.  Kyse oli paremminkin karnevaalista kuin rauhallisesta hiljentymisestä ajattelemaan joulun sanomaa. Jos olimme lähteneet pakoon suomalaista joulua, niin olisimme onnistuneet siinä lähes täydellisesti. Joulu oli kyllä näkyvästi esillä liikekeskusten sisällä, mutta taustatarina oli lähes tyystin hukassa.  - Mukavaa oli kuitenkin se, että tontut olivat naispuolisia  ja nuoria.

Käytännössä Kuala Lumpur, ainakin sen ”kultainen kolmio”, on yhtä suurta ostoskeskusta. Varsinainen elämä löytyy jostain syrjemmältä.

Portti kiinalaiskaupunginosan ostoskadulle.

Toisena joulupäivänä siirryimme bussilla Kuala Lumpurista Lumutin kautta Pangkorin saarelle. Siitä lisää myöhemmin.

Palanen Pangkoria hotellin parvekkeelta.

"Leijonan kaupungista" malaijien maahan

Siirtyminen Singaporesta Malesiaan tapahtui mallikkaasti. Malesian rajavalvonta onnistui, ennakko-odotuksista huolimatta, mallikkaammin kuin Singaporen. Matka rajalta Johor Bahrun Larkinin bussiasemalle oli pidempi kuin odotin, mutta uudenlaisen kaupunkikuvan tarkkailu sai ajan kulumaan nopeasti. Larkinin bussiasema oli kuin Chennain kadulta (sisäpiirin juttu Ollin kanssa), lähteviä busseja "huutokaupattiin" monin eri äänenpainoin, ja väkeä oli kuin entisessä Vilkkilässä kissoja.

Larkinin hedelmäkojun banaanista söi kaksi matkaajaa.

Matka sujiu mukavasti luksusbussissa vesisadetta seuraten. Perillä Melakassa sade oli ja tauonnut. Melakan Sentral-bussiasemalta jouduimme sateen pelossa maksamaan pyydetyn 20 ringittiä (n. 5 euroa) 4-5 km:n taksikyydistä hotellille. Ensimmäinen havainto: ginin hinta oli neljäsosa Singaporen hinnasta.

Hotelli oli uusi, huonemme ehkä jopa käyttämätön. Tuntui mukavalta päästä kunnon suihkuun Singaporen Pikku-Intian "siivouskomeron" jälkeen.

Päivät vierii...

Niin, että huomenna lähdetään kohti Malesiaa, tarkemmin Melakan kaupunkia kohti. Yleisvaikutelma Singaporesta tullee olemaan kostea. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet todella sateisia. Huomiselle taas ennustetaan   melko varmaa poutaa.

Kävimme toissa päivänä Sentosalla, joka on pieni saari pienen matkan päässä pääsaaresta. Singaporen "Disneylandi" näytti parhaat puolensa (joita minusta ei olut monta) auringon paisteessa. Cable car -kyyti saarelle tarjoisi mukavia maisemia, ja uimarannat olivat kohtuullisen mukava varsinkin - varsinkin Aasian mantereen uloimmaisen pisteen (pikku saaren) rannat. En tosin uinut, mutta mukavia ne olivat silti.

Kaapelihissi Singaporen pääsaaren ja Sentosan välillä.

Päivänpaistetta Sentosalla.

Sentosan jälkeen oli vuorossa kiinalaisten kaupinginosa. Kiinalaiset osaavat markkinoinnin paremmin kuin intialaiset Littele Indiassaan. Systeemi oli järjestelmällinen ja siisti, mutta ei saanut kuitenkaan minua syttymään kulutusjuhliin. Parasta antia kiinalaisalueella oli Buddha Tooth Relic -temppeli, jossa riitti yksityikohtia ihmeteltäväksi.

Suitsuketikkuja Buddha Tooth Relic -temppelin eddustalla.

Jotta maailma pysyisi tasapainossa, kävimme myös hindujen Sri Veeramakaliamman -temppelissä, joka on Pikku-Intiassa.

Usko kaataa miehiä Hindu-temppelissä.

Eilinen päivä menikin Orchard Roadin kauppoja kierrellessä. No, kävimme vielä varmistamassa Chinatownin markkinat, jotta saimme hankittua pakollisen kivimunan myös Singaporesta.

Liukuporrasryteikkö sotkee selvänkin pään.

Tämä päivä oli lähes lepopäivä. Kävimme katsomassa ja maistamassa Singaporen "pakolliset": Raffles-hotellin ja sen Long Barin Singapore Slingin. Tietysti piti mutustella myös pähkinöitä ja heittää kuoret lattialle. Tämä on ainut paikka, missä saa ja on jopa suotavaa roskata Singaporessa.

Tämän verran sai pariskunta aikaan pähkinänkuoria vieraillessaan Rafflesin baarissa.

Rafflesin jälkeen teimme pienen muistomerkkikävelyn joen varrella. Sittenmatkustimme metrolla kauas keskustasta länteen, jossa on sekä kiinalainen että japanilainen puutarha. Sade hieman haittasi puutarhassa liikkumista. Suurimman vaikutuksen teki bonsai-puutarha, joka lienee vuosikymmenien työn tulos.

Bonsai-puutarhaa.

Sade loppui sopivasti. Nyt ulkoilemaan...

Pikku-Intiasta

Singaporen Pikku-Intiasta tuli sitten "kotikylä" melkein neljäksi päiväksi.

Siirryimme Suomen yöstä Singaporen alkavaan iltaan Finnairin lento AY81:n penkeillä vääntyillen. Tarja kertoi nukkuuneensa olosuhteisiin nähden hyvin, samaa en voi sanoa itsestäni. Olkapää vaivasi melkein koko nukkumisyrityksen ajan, kunnes lopulta löysin hyvän asennon.

Ruokapaikka löytyi vilkkaasta  kadunkulmasta, jossa oli tarjolla haaleeaa kanakoipea ja kallista kaljaa. Alkoholi on Singaporessa samoissa hinnoissa kuin Suomessakin - sillä erotuksella, että se maksaa ravintolassa suurinpiirtein saman verran kuin kaupassakin.

Jalkoja väsyttää. Lienee paras vetäytyä Perak-hotellin petiin. Kello on 22.40 paikallista aikaa.

Aina se kuitenkin on hintansa väärtti - olut pitkän päivän päätteeksi.

Helsinki-Vantaalle on helppo tulla

Juna-bussiyhdistelmä toimi tänään oivallisesti. Juna oli ajassaan ja bussi starttasi kentälle heti, kun oli sisään päästy.
Lentoasema tuntuu oudon hiljaiselta ollakseen Aasian liikenteen solmukohta. Suuri osa (vähistä) asiakkaista näyttääkin olevan itäistä "heimoa".
Iltapalaa odotellessa...

Pizza oli VHH:ta suosivalle hiukan ekstriimi valinta, mutta loman kunniaksi sen saattoi syödä.

Ok, kello on hiukan yli 23, ja kohta pääsemme koneeseen.

Päivää ennen...

Tervetuloa Sinmal-blogiin. "Sinmal" tarkoittaa Singapore-Malesiaa, ja sillä on tarkoitus viitata matkakohteisiimme. - Katsotaan osuuko viittaus oikeaan eli toteutuuko matkasuunnitelma.

Olen valmistautunut matkaan kohtuullisesti, mikä tarkoittaa sitä, että matkarinkka on pakkaamatta ja passin kopio ottamatta jne. Täytynee ryhdistäytyä.

Tällaista päivää ennen matkan alkua. Palataan asiaan taas, kun matka on alkanut.