Onneksi en luvannut päivittää blogia säännöllisesti. On
kulunut useita päiviä viimeisestä tekstistä, mutta syytä voi vierittää
paikallisten hotellien WLAN-yhteyksille – ne ovat lupauksista huolimatta melko
kelvottomia.
Anyway, olemme edenneet reppuinemme Pulau Pangkorille
saakka. Väliin on mahtunut päiviä Melakassa ja Kuala Lumpurissa.
Melaka oli mielenkiintoinen paikka UNESCOn
perintökohteineen. Periaatteessa joen kahta puolen rakentunut kaupunki tarjosi
nähtävää kiinalaiskaupungin, Jonker-kadun, ja toisella puolella jokea olevan
vanhan kaupungin alueilla. Uusi osa kaupunkia oli ostoskeskuksineen samanlaista
kuin missä tahansa kaukaisen idän kaupungissa. Lähin uimaranta löytyy vasta
kymmenen kilometrin päästä keskustasta, mutta emme sinne halunneet lähteä.
Neljä yötä tässä kaupungissa oli ehkä hiukan liikaa.
Melakan riksassa on koristeita kuin joulukuusessa.
Melakassa huomasi sen, millainen kehitysvimma täällä idässä
on meneillään. Vaiheessa olevia työmaita on kaikkialla, ”nosturi-indeksi ” (eli
sopivan korkealta näkyvä nosturien määrä) on lukematon. Sanotaan, että
tulevaisuuden business perustuu vuorovaikutukselle, kommunikaatiolle ja
verkostoitumiselle. Tässä valossa on pakko todeta, että ”tämä peli on hävitty”
täällä pohjan perukoilla. Niin ovat nämä ihmiset innokkaita puuhaamaan ja
ilmaisemaan itseään.
Bussimatka Kuala Lumpuriin oli sopivan lyhyt: pari tuntia.
Vastassa oli lievä kulttuurisokki Melakan jälkeen. Pilvenpiirtäjiä ja hulinaa
oli enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta
teräksinen luksus vaihtui hetkessä melkein kurjuudeksi ja ränsistyneiksi rakennuksiksi.
- Mutta niin on täällä isossa mittakaavassa kuin Melakassa pienessä: rakennustyömaita
joka puolella kaupunkia.
Öljy-yhtiön tornit symboloivat vaurasta Kuala Lumpuria.
Joulu Kuala Lumpurissa oli oma kokemuksensa. Kyse oli paremminkin karnevaalista kuin
rauhallisesta hiljentymisestä ajattelemaan joulun sanomaa. Jos olimme lähteneet
pakoon suomalaista joulua, niin olisimme onnistuneet siinä lähes täydellisesti.
Joulu oli kyllä näkyvästi esillä liikekeskusten sisällä, mutta taustatarina oli
lähes tyystin hukassa. - Mukavaa oli
kuitenkin se, että tontut olivat naispuolisia
ja nuoria.
Käytännössä Kuala Lumpur, ainakin sen ”kultainen kolmio”, on
yhtä suurta ostoskeskusta. Varsinainen elämä löytyy jostain syrjemmältä.
Portti kiinalaiskaupunginosan ostoskadulle.
Toisena joulupäivänä siirryimme bussilla Kuala Lumpurista
Lumutin kautta Pangkorin saarelle. Siitä lisää myöhemmin.
Palanen Pangkoria hotellin parvekkeelta.